part 1. 2 500km, 3 maata, + 2 kiloa

Mainitsin aiemmin että olen lähdössä ihan oikealle kesälomareissulle. Tämä reissu oli viime viikolla ja matkassa oli siis minä, poikaystäväni, siskoni sekä vanhempani. Kulkuneuvona meillä toimi Hondan citymaasturi, jonne siis ahdettiin viisi aikuista henkilöä ja meidän tavarat. Katolla oli onneksi suksiboksi, jolla sai lisää tilaa tavaroille.:D

Melko ahdas tunnelma

Reissu alkoi sunnuntaina noin kelo 6.30 Soinista kohti Suomen Lappia. Sisko oli tullut yöjunalla Ouluun Helsingistä. Matkalla pysähdyttiin markkinoille, en tosin muista paikkakunnan nimeä.

Pysähdys markkinoilla, sisko takana

Napapiirillä!

Päämääränä oli Enontekiön Hetta, missä majoituimme ensimmäisen yön. Perille sinne pääsimme noin 19 aikaan. Samana iltana lähdimme vielä käymään läheisellä patikointireitillä juoksemassa noin 10 km lenkin. Lenkki oli mukava ja meni helposti, mutta HYTTYSIÄ ja PAARMOJA oli aivan tajuttomasti!! Viimeiset 5 km juostiin oikeastaan niitä pakoon ja sen voimalla aika hyvääkin vauhtia. Huh huh...

Seuraavana aamuna auto starttasi jälleen kohti Kilpisjärveä ja Saana-tunturia. Päivän päätepiste oli Tromssa, joka sijaitsee Pohjois-Norjassa, reilusti vielä Kilpisjärveä ylempänä. Matkalla Suomen puolella nähtiin ensimmäiset porot ja Suomen korkein maanteiden kohta.

Melkoiset sarvet!

Huom! Ilpo seisoo alempana

 Teimme pidemmän pysähdyksen Saana-tunturilla ja retkeilimme siellä hieman. Noustiin lähes 750 porrasta Saanalle ja siitä jatkettiin vielä lähemmäs huippua kivikkoista ja kallioista rinnettä. Aivan huipulle ei jaksettu mennä, takana oli kuitenkin reilusti yli 300 metriä nousua eikä eväitä mukana. Saanan korkeus on hieman reilu 1000m, mutta tunturille nousua ei ole kun tuosta puolet, koska itse Kilpisjärvi sijaitsee jo 500m meren yläpuolella. Alas päästyä paistettiinkin makkaraa ja syötiin muita eväitä kodassa ja lähdettiin ajelee kohti Norjaa.

Saana-tunturin valloitusta

Joogaa noin 800m korkeudessa.

Tässä ensimmäinen postaus reissusta, jatkoa seuraa kunhan saan kuvia muidenkin kameroista.

-Killi

Lomalla koko kesän!

Mä tein niin hullun ratkasun viime kesänä, että päätin lomailla koko seuraavan kesän, eli siis tämän kesän. Joululoman olin tiukasti töissä ja ilman opintolainaakin tultiin ihan hyvin toimeen, koska edellinen asunto oli niin edullinen. Myös välivuonna tienaamista rahoista pieni osa oli vielä säästössä, ehkä juuri tätä kesää varten.

Pitkin kevättä mielessä kyllä kävi, että jonkun pienen työrupeaman (2-4vk) voisin kesälle ottaa ja hainkin muutamaa paikkaa täältä Jyväskylästä. En tiedä oliko hakemukseni sitten niin huonoja vai mikä oli, mutta en saanut hakemiani paikkoja. Täällä Jyväskylässä taitaa kyllä olla muutenkin melko heikko tilanne varsinkin nuorten työllistymisen suhteen. Ainoastaan puhelinmyyntihommia näyttäisi olevan tarjolla jokaiselle halukkaalle. Siihen hommaan minä en kyllä ryhtyisi (ei sillä, olisin valmis moneen, mutta en siihen). Nimittäin töitä mitä kesälle olin ajatellut, olivat mm. siivooja tai mansikanpoimija! Mutta lomailisinko kuitenkin mieluummin? ;)

Otin muutamia kesäopintoja ja opinnot täyttivätkin päivät mukavasti juhannukseen asti. Siitä lähtien tämä tyttö on sitten todentotta vain lomaillut! Voin sano, että ei se kuitenkaan ole ollut niin helppoa ja ihanaa kuin voisi ajatella...

Ilpo on töissä, joten olen päivät hyvinkin paljon yksikseni. Ystäviä minulla on valitettavan vähän täällä Jyväskylässä ja nekin ovat töissä tai toisella paikkakunnalla. Oikeastaan kaikki ystäväni ovat töissä. Minä olen lomalla, yksin. Ekat viikot ja päivät oli hirveitä. Ilma oli ikävä ja meinasi iskeä masennus. MULLA EI OO MITÄÄN TEKEMISTÄ! Oon tehokas ihminen, suunnittelen ja organisoin paljon asioita, oikeastaan kaiken. Teen töitä ahkerasti, tietysti myös lepään, mut mun on vaikea olla paikoillaan. Tai siis mun on pakko kokoajan tehdä jotain järkevää ja hyödyllistä! Siitä on nyt tarkoitus päästä eroon tällä lomalla. :D

Lähdös hakee jätskii

Rakkaan ystävän häissä kesäkuun alussa <3 täti tomera

Kävin kerran viihteellä!

Paraskaveri, aina ollut ja tulee olemaan <3

Synttärisankari

Synttäripäivällisellä

Lounasta + kauneus & terveys- lehteä

Noh, sitten ajattelin että pakko ryhdistäytyä. Kummasti auttoi helleviikko ja aurinkoiset päivät. Päivä lähti käyntiin jonkunlaisella treenillä, lounasta, arskaa, oleilua ja oleilua. :) JA JÄÄTELÖÖ!

Arskaa Oboyn kans

Hyppytreeniä +beachiä

Terdellä ihanan naisen kanssa <3 puss

Kännykkälaatu, woop

Nyt tosiaan oon oppinut jo vähän rentoutumaan ja lomailemaan. Päivät menee suunnilleen näin tällä hetkellä: herätys 7.30, Oboyn kans pihalle - aamupalaa - koneella hetki - treeni/lenkki - lounas - koneella hetki tai pidempi/auringonottoo - siivoilua - Oboyn kans lenkki - oma treeni tai sitten vaan oleilua tai telkkua ja lukemista, joogaa/venyttelyä, jalkapalloa, Netflixiä - nukkumaan 22-24

Ihan mukavasti päivät menee tollalaillakin. Tietysti välillä tulee sellanen olo et ehkä pitäis lähteä ihmistenilmoille eli keskustaan, mut en ikinä jaksa "laittautua" ja lähtee yksin sinne.  Elokuussa pitäisi alkaa keskittymään taas kouluhommiin ja paneutus opparin syviin saloihin pikkuhiljaa. Ennen sitä on ehkä hyvä kerätä voimia ja motivaatiota rankkaa syksyä varten!

Suosittelen jos vain joskus tulee eteen tilanne, että tälläinen kesä olisi mahdollista pitää. Hyvällä omallatunnolla tietenkin! :)

-Killi

Sokeri -miksi olen riippuvainen?

Oon ollut aina todella perso makealle. Muistan kuinka ala-/yläasteikäisenä kävin hakemassa lähes joka päivä kaupasta karkkipussin ja suklaapatukan. Nykyäänkin makeita herkkuja tekee mieli joka päivä ja ne kyllä uppoavat. Olen kokeillut karkki- ja herkkulakkoja ties kuinka monta kertaa, mutta lähes poikkeuksetta ne ovat päättyneet parin viikon jälkeen. Myös yhden herkkupäivän pitäminen viikossa tuntuu hirveän haastavalta. Yrittäessäni sokerittomia päiviä, oloni on vetämätön, väsyttää ja tulee ajatus "jos nyt saisin pienen jäätelötuutin, mulla olis energiaa vaikka mihin" ja ilman sitä muka ei. No siltä se aina tuntuu ja usein luovutan ja otan sitä makeaa...ja sen jälkeen koen kauheaa morkkista. Kuinka tästä pääsisi eroon?

Irtokarkit... mmm...

Leivonnaiset...mmm...

 

JÄÄTELÖ! MMM!!

 

Olen kuullut sanottavan että sokeririippuvuus on jopa pahempi kuin esimerkiksi nikotiiniriippuvuus. Makea maku saa elimistön tuottamaan endorfiineja, joiden avulla pysyy helpommin iloisena ja elämä maistuu paremmalta. Tuttua, eikö? Ei siis ihme, että minullakin on sokerittomana päivänä vetämätön ja alakuloinen oloa. Antti Heikkilän kirjoittaa 12-myyttiä sokerista (12/2012) ja siellä hän viittaa tutkimuksiin, jotka osoittavat, että sokeri aiheuttaa samanlaisia oireita kuin huumeet: himoa, toleranssia ja vieroitusoireita. Yhdessä kohdassa tähän viitaten hän myös mainitsee, ettei sokeri aiheuta sokerihumalaa, mutta sekoittaa monen pään ja on keskeinen syy jyrkkiin mielialan vaihteluihin. (hmm... taitaa olla totta myös minun kohdalla)

Herkuttelua ja sokerin käyttöä on vähennettävä! En halua olla riippuvainen mistään epäterveellisestä. Lainaan Marja Ruutin kirjasta Oikeaa Ravintoa Minulle- ohjetta: 

"Opettele näkemään irtokarkit ihmisravinnoksi kelpaamattomina kemikaaliseoksina, joiden suuri keinotekoisilla väri-ja aromiaineilla luotu valikoima, äitelä maku ja suuret paperipussit yrittävät saada sinut koukkuun ja ostamaan toistuvasti lisää. "

Näinhän se menee. Jos olen irtokarkkihyllyillä ja ajattelen tekeväni noin 150g pussin, hetken päästä kun olen latonut sinne pari makeista erilaisia suklaita, muutamaa hedelmäkarkkia, lakua ja vaahtokarkkeja, niin paino onkin jo lähellä 300g!!! Siltikin vielä on jäljellä muutama eri maku mitä haluan ottaa. Ihan hullua. Pitäisi vaan tyytyä aina valmispussiin. Tai ehkä ei siihenkään, enää. :)

Täytyy myöntää, että oon ainakin nyt kesällä ottanut liiankin rennosti. Jäätelöä on tullut syötyä joka päivä, joskus kakskin. Useimmiten se on normi vaniljajäätelöö paketista, mut usein myös tuutteja tms. Lemppari on ehottomasti ollut jo kauan Classicin minttusuklaa <3 Erittäin hyvänä kakkosena tulee uutuus Classicin Valkosuklaa-Salmiakki! Mutta tietysti monet muutkin uppoo ihan mielihyvin.

  Jäätelöt

Tänään on mun kolmas "sokeriton" ts. herkuton päivä. Ja siis olo on kyl parempi, eikä niitä herkkuja niin paljon tee mielikään. Tai tekee, mut pitää pysyy lujana. Yritän nyt tän viikon sunnuntaihin asti ainakin olla ilman herkkuja, koska sit lähdetään mun porukoiden ja siskon ja Ilpon kanssa retkeily reissulle pohjoseen, Norjaan ja Ruotsiin. Siellä tuleekin sit istuttuu autossa ja varmasti ruokailutkin on kohdallaan. Ja mikä ihanin tekosyy syödä herkkuja, LOMA. 

Onko muita, jotka tiedostavat olevansa oikeasti riippuvaisia sokerille? Että lähes joka päivä on saatava edes se pieni pala makeaa herkkua? Toivotaan että tälle riippuvuudelle tulisi stoppi!

-Killi

Mitä teen ja mitä oon?

Pieni katsaus siihen kuka täällä kirjoittelee. :)

Oon 22-vuotias Jyväskylässä asusteleva Kristiina aka Killi.  Opiskelen fysioterapiaa ja olen avovaimo unelmieni miehelle. <3 Muutimme maaliskuussa unelmien asuntoon ja meidän kanssa asustelee welsh corgi  nimeltään Oboy. Kotoisin olen Etelä-Pohjanmaalta ja lakeuksille sieluni kaipaakin opintojen loputtua. Vaikka uuden asunnon myötä olenkin kotiutunut ja alkanut viihtymään Jyväskylässä paremmin, silti maaseutu ja lakeudet ovat sydäntäni lähellä. <3

Mun miehet <3

 

Opinnot vievät suurimman osan ajastani, luonnollisesti. Olen totisesti oikealla alalla kun kaksi vuotta sitten pääsin opiskelemaan fysioterapiaa. Opinnot kestävät ohjeaikataulun mukaan 3,5 vuotta, mutta itselläni on sellainen tilanne, että saattaisin valmistua hieman etuajassa. Jos vain saan itseäni niskasta kiinni ja saan opparin valmiiksi. Fysioterapeutteja koulutetaan todella paljon, joten hieman työllistyminen valmistumisen jälkeen jännittää. Mutta kaikki aikanaan, eihän sitä tiedä jos koulun jälkeen olisikin jotain muuta tiedossa kun töihin meno. ;)

Kinesioteippaus-kurssilla

Oon aina ollut todella kiinnostunut myös ravitsemustieteestä. Opinnot eivät kuitenkaan siihen suuntaan lähteneet, mutta asiat pyörivät arjessani paljon. Luen paljon kirjoja ravitsemuksesta ja olen kiinnostunut uusista asioista, kuten superfoodeista, gluteenittomasta/maidottomasta ruokavaliosta yms. Siis olen kiinnostunut, mutta en itse esimerkiksi syö superfoodeja tai ole maidottomalla. Gluteenitonta olen kokeillut oman ihonkunnon sekä vatsantoiminnan takia ja koin siitä olevan hyötyä. Olen kuitenkin ehkä liian laiska toteuttamaan tälläisiä ruokavalioita, että pysyisin tiukasti siinä.

Harrastan monipuolista liikuntaa. Kesällä liikunta on suurimmaksi osaksi kestävyystyyppistä, rullaluistelua, maantiepyöräilyä, juoksua ja jalkapalloa. Lihaskuntoa teen kesäisin kahvakuulailun merkeissä, lähinnä kuntopiirityyppisesti. Kesäisin kuntosalitreenit siis jäävät minimiin! Nautin ulkoilmasta ja peruskunnon kehittämisestä. Talvisin sen sijaan viihdyn enemmän kuntosalilla, pyrin tekemään 3-5 treeniä viikossa salilla. Sen lisäksi harrastan juoksua ja jos vain mahdollista, myös hiihtoa.
Viimeisimpänä uutena innostuksena on jooga/pilates/venyttely. Kunnioitan joogaajien kehonhallintaa, se on vaan jotain niin mahtavaa että haluan itsekin saavuttaa edes jotain! Todennäköisesti aion tehdä siitä kirjoituksen tässä joskus lähiaikoina. 

Ei ihan se toivottu kesäkunto, mut kyllähän sitä kerkee.

 

Tälläinen pintariipaisu siitä mitä teen ja mitä mä oon, ainakin fyysisesti tällä hetkellä.

-Killi

Kolmas kerta toden sanoo?

Kaksi kertaa aiemmin oon yrittänyt alkaa kirjoittaa tätä blogia, mut ei se oo ottanut tuulta alleen. Ei oo oikein ollut selkeää suuntaa, mistä haluan kirjoittaa, mitä mulla ois sanottavaa ja ehkä oon ollut itsekin hieman "hukassa".

Mulla ei oo mitään tiettyä kohdetta/asiaa, mistä olis aina kirjoitettavaa. Oon ihmisenä sellanen, et mulla on kausia, millon kiinnostaa erityisesti treenaaminene, sitten taas leipominen, opiskelut tai vaikka vaan telkkarin katsominen. Joten en voi perustaa blogia johonkin tiettyyn aiheeseen perustuen. Tämä siis tulee sisältämään milloin mitäkin. Blogin nimen mukaan haluan löytää jokaisesta päivästä jotain hyvää, oli se sitten pieni tai suuri asia.

Katsotaan mitä tuleman pitää.

-Killi